Mainoskuvaus teatterille
Teatteriväen promokuvaus on itselle lähellä sydäntä ja olenkin ollut onnekas, kun olen saanut pitkäaikaiseksi asiakkaakseni Koirakiven Nuorisoseuran kesäteatterin. Teatteri on aina yllättävä tarpeissaan ja erilaisten ajanhenkien ja tyylien aikaansaaminen on juurikin se haaste, joka tekee näistä keikoista parhaita mielenkiintoisten hahmojen lisäksi.
Laila – Päivien kimallus
Ensimmäinen mainoskuvaus tehtiin neljä vuotta sitten, silloin vuorossa oli Laila – Päivien Kimallus -esityksen mainosmateriaalikuvaus. Brieffissä oli tavoitteena klassista 60- ja 70-lukujen taitteen glamour-kuvaa. Finnhits levyjen kannet pyörivät mielessä ennen kuvauksia, tämä oli verrattain suoraviivainen kuvaus sekä valon että poseerausten puolesta. Koska Laila oli hiukan surullinen hahmo, halusin kuviin herkkää kauneutta. Pääroolin saanut Ida Raekorpi tavoitti tämän tunnetilan oikein sujuvasti.
Kauniiden potrettien luominen on aina mukavaa, mutta tällä kertaa ryhmäkuvat olivat aivan eri maailmasta: itse kuvaus oli julmetun hauskaa, mutta myös lopputuloksissa näkyvä ajan henki oli varsin onnistunut.
Ohessa vielä BTS, eli behind the scenes kuva assistentin olemisen vaikeudesta.
Juice – Ollaan Ihmisiksi
Seuraavana vuonna taklattiin melko erilainen hahmo eli Juice Leskinen. Häntä ei voi syyttää liian ilmeikkäästä habituksesta, mutta ehkä juuri tämä vähäeleisyys onkin hahmon suola. Tällä kertaa ei lähdetty hakemaan suoraan tiettyä olemassa olevaa visuaalista koukkua, vaan tavoiteltiin enemmän tunnetilaa. Valaistus pyrittiin tekemään suoraviivaisemmaksi Juicen osalta, ilman valtavaa teatraalisuutta (mikä ironia). Näyttelijälle tällainen rooli on varmasti vaikeampaa kuin yliampuva karikatyyri, varsinki itsensä kurissa pitäminen on tärkeää. Juicen roolissa loistanut Panu Konttinen naulasi hahmon täydellisesti. Itsekin nuorempana Juicen tavanneena voin kertoa että kun Panu oli rooliasussaan ja käytännössä vain istui tuolille, epäuskon hälvennys oli täydellinen.
Juice kolmessa ikävaiheessa on mielenkiintoinen kuva, koska kuvassa näkyy kolmen näyttelijän roolisuoritus samasta henkilöstä ja ohjaajan näkemys kaiken päällä.
Kaksi kitaraa – Topi Sorsakosken tie Ähtäristä tähtiin
Viimevuotisen kuvauksen päähenkilöä ei taaskaan voi luonnehtia erityisen karismaattiseksi kaveriksi, jällen kerran eleettömyys on kantava voima. Sorsakoskesta löytyy parikin melko ikonista kuvaa ja niitä lähdettiin tavoittelemaan. Valojen ja kuvan uudelleen rakentaminen on aina hauska haaste. Luonnollisesti kun kyseessä ei ole sama henkilö, tulos ei ole täysin identtinen, eikä välttämättä kuulukaan olla. Pääasia että fiilis on kohdallaan.
Muitakin esityksen hahmoja kuvattiin, muun muassa Mikko Alatalon rooli, ja lukuisat sivuhahmot. Varsinkin puhelinvaihteen työntekijöistä luotu stailattu tilannekuva on muodostunut yhdeksi omista suosikkikuvistani vuosien varrelta.
Kuvituskuvat osuivat tässä näytelmässä itselläni suoraan sieluun. Retrot esineet ovat aina kiehtovan näköisiä hyvässä valossa ja välittävät usein ajan henkeä paremmin kuin tuhat sanaa.
Koirakiven tulevaisuus, Dingo
Näinä päivinä kun elämme vitsauksien aikaa, on vaikea kirjoittaa tekstiä ilman että edes sivuaa aihetta. Olin ajatellut että siinä vaiheessa kun pääsen tämän tekstin julkaisemaan, ollaan jo seuraavan esityksen kuvauksissa kovaa vauhtia ja olisin päässyt päättämään tekstin Dingo-promokuvausten kuviin. Toisin kävi ja tänä kesänä on teatterit olleet enimmäkseen suljettuna. Kuvasimme kuitenkin jo viime syksynä tämän kesän esityksen promomateriaalin. Kyseisiä kuvia en nyt julkaise kuitenkaan tässä, koska itse esitys on siirtynyt olosuhteiden pakosta tulevaisuuteen. Odotan kuitenkin innolla itse esitystä, Dingon musiikki on vähän turhankin lähellä omaa sydäntä. Lavan tuntumassa tavataan, Rio ohoi!
